McCalet ovat kautta aikojen tulleet tunnetuksi menestyksestään, muhkeista pankkitileistä sekä merkittävistä, nousujohteisista urista. Vielä kolmekymmentä vuotta sitten kukaan ei olisi arvannut, että suvun seuraava perijä, William McCale, tulisi olemaan erittäin merkittävä hahmo Kanadan jääkiekkorintamalla. Kummeksuen sitä poikaa katsottiin kentän laidalta. Harjoittelu pienistä vastalauseista huolimatta kannatti: Williamista tuli vakavasti otettu Montreal Canadiensin päävalmentaja, johdattaen edustusjoukkueen voittamaan Stanley Cupin kaikkiaan kolmeen kertaan. Valmentamisen ohessa hän ehti myös ihastumaan toisen vanhoillisen sosialiittiperheen kasvattiin: Mary Lexingtoniin. Ihastus kasvoi lopulta molemminpuoliseksi rakkaudeksi, ja jo vuoden seurustelun jälkeen pariskunta kihlautui.
Suuret seurapiirihäät tuntuivat olevan koko kansan tapahtuma. Kukaan ei varmasti ollut yllättynyt, kun puoli vuotta myöhemmin ilmoitettiin raskaudesta.
Kun esikoistytär Claire lopulta syntyi, lööpit tuntuivat surkuttelevan yhtä soittoa sitä, että ei saatukaan maajoukkuetason pelaajaa vaan pikemminkin lipunmyyjä. Kukaan ei tuntunut tietävän, että parissa vuodessa tyttö tulisi todella innostumaan luistelusta. Muutamaa vuotta myöhemmin Clairelle syntyi pikkusisko, Destiny. Isosiskoa haluttiin aina matkia kaikessa, joten mitä pikemmin oli päästävä jäälle. Sen syyn varjolla Destiny pääsi myös vuoden etuajassa luistelukouluun.
Molemmat tytöt olivat luonnonlahjakkuuksia lajissa. Sen verran mitä isä valmennukseltaan ehti katsomaan kilpailuja, ei hän menestystä ihmetellyt. Olivat kuulemma perineet sen taidon ja ilmiömäisen lahjakkuuden häneltä.
Destiny oli aina vähän kunnianhimoisempi kuin Claire. Hän lähti innokkaammin kansainvälisiin kilpailuihin (ja menestyi niissä), tavoitteli isompia asioita ja oli erittäin valmis menemään äärirajoille. Pitempään McCalejen tyttöjen harjoittelua tiirannut olisi voinut melkein sanoa, että Claire oli lahjakkaampi ja notkeampi. Niinhän hän olikin, ei vain näyttänyt sitä eikä halunnut sen liiemmin suurta menestystä. Teini-ikään mennessä Claire oli jo lopettanut kilpauransa.
Destiny sen sijaan paahtoi vielä. High schoolissa ei ollut aikaa vakavasti seurustella tai osallistua bileisiin, kun piti olla harjoituksissa aina parhaimmassa mahdollisimmassa kunnossa. Pahalta kiusaamiselta vältyttiin vain ja ainoastaan sukunimen vuoksi.
Kun kaikki koulutoverit täyttelivät yliopistohakemuksia, Destiny valmistautui vanhempien kustantaman huippuvalmentajan kanssa Junior Grand Prixiin. Paneutuminen kannatti, sillä huippukilpailussa päästiin finaaliin asti ja lopulta pronssille. Samaan aikaan Destiny sai luistelumaailmassa poikkeuksellisen suuren sponsorisopimuksen maitoyritys Lucernen kanssa. Aivan yhtäkkiä häntä tituuleerattiin 'koko kansan Destinyksi' ja haastattelupyyntöjä sateli, kun ennen lehdissä oltiin keskitytty lähes kokonaan isään ja äitiin sekä niiden edesottamuksiin. Managerikin jouduttiin lopulta vaihtamaan, kun sillä ei ollut enää keinoja hillitä median huomiota.
Kaksi kuukautta myöhemmin Kanadan mestaruuskisoissa Destiny luisteli itselleen, kaikkien (mukaanlukien hänen itsensä) yllätykseksi, kultamitalin. Kisoihin oltiin valmistauduttu erittäin pienimuotoisesti, olihan Grand Prixistä vasta kaksi kuukautta. Sama toistui seuraavana vuonna, vaikka kukaan ei sitä odottanutkaan olympialaisiin valmistautumisen tähden. Hopea tai pronssi olisivat kelvanneet sekä Desille että valmentajalle mainiosti.
Pyeongchangistakin onnistuttiin pokkaamaan pronssinen mitali. Sen jälkeen vanhemmat vihdoin uskalsivat potkia Desin pois kotoaan omilleen, tarkalleen sanottuna Calgaryn East Villageen. Destiny on tyytynyt diiliin, maksavathan hänen vanhempansa vuokran sekä muut menot. Calgaryyn muutettuaan hän on tosin joutunut vaihtamaan valmentajaa. Uuden valmentajan taidoista ei olla vielä ihan varmoja, tosin hänen CV:ssään komeilee useampikin arvokisamitali.
Destiny antaa itsestään julkisuuteen hyvin huolitellun kuvan. On hyväntekeväisyysgaaloja, on Lucernen omia tapahtumia, on haastatteluja. Tapahtumien tai haastattelujen omasta luonteesta huolimatta Des näyttäytyy medialle positiivisena, itsevarmana naisenalkuna. Hymy ulottuu aina julkisuudessa korvasta korvaan ja kaikista asioista kerrotaan niiden positiiviset puolet. Avoimeksikaan häntä ei voi oikein kutsua. Isää sanotaan läsnäolevaksi, vaikka hän viettikin suurimman osan ajastaan valmentaessa eikä kaitsemassa lapsia. Omaa sukua ja niiden republikaanisia, vanhoillisia arvoja ei kehdata arvostella. Kohuja vältellään aktiivisesti kuin ruttoa. Todellisuudessa ennen kisoja Destinyllä on toistuvasti paniikkikohtauksia, mikä on ajanut hänet kyseenalaistamaan oman mielenterveytensä. Hänellä ei ole myöskään mikään tervein suhtautuminen ruokaan, niin kuin ei ole monella muullakaan taitoluistelijalla. Kenellekään ei uskalleta avautua omista epävarmuuksista, Claire on toistaiseksi se ihminen jolle hän on kertonut niistä eniten (eli hyvin vähän).
Kyllä Des on tosielämässäkin positiivinen, mutta ei ehkä aivan sillä tasolla kuin kameroiden edessä. Totta kai hän voi leikkisäkin olla, niiden ihmisten kanssa, joiden seurassa hän tuntee olonsa varmaksi.
Des on (näennäisesti) hyvin sosiaalinen. Tosiasiassa hänellä on vain muutamia uskottuja, joiden murheita kuunnellaan. Kun he kysyvät hänen omistaan, usein vastauksena on pelkkä hiljaisuus. Destiny kaipaa myös omaa rauhaa, jolloin vetäydytään oman yksiön suojaan joko maalaamaan tai lukemaan. Vaikka hän asuikin vanhempiensa luona vähän päälle kaksikymppiseksi, hän on silti itsenäinen. Kotona oltiin totuttu lähinnä vain äidin ja siskon läsnäoloon. Hän kestää helposti pienen hiljaisuuden eikä pahastu, jos juttukaveri pysyy hetken hiljaa.
Kunnianhimoa löytyy. Ja paljon. Destiny ei ole ikinä pelännyt tavoitella kuuta taivaalta. Siinä mielessä hän on erilainen kuin siskonsa; Claire tyytyi nopeasti esiintyvän luistelijan rooliin, Desille mitkään mitalit ei tunnu riittävän. Itseltä vaaditaan aina parasta suoritusta. Valmentajat kyllä ovat palauttaneet hänet ripeästi maan kamaralle, aina ei nimittäin voi saada kultamitalia. Kaiken kaikkiaan unelmat ovat korkealla. Erittäin korkealla.
Ohjelmia suoritetaan aina perfektionistin tarkkuudella. Siitäkin huolimatta Destiny on aina ollut piirua parempi vapaaohjelmassa. Nuorempana ohjelmilla on tavoiteltu mahdollisimman suuria pistemääriä, nyt uuden valmentajan kanssa pääpainoa on siirretty enemmän musiikkiin.
